3. vuosikontrolli

Julkaisuväli se vain kasvaa täällä jatkuvasti. Olen kyllä kirjoittanut tässä välissä muutaman postauksen, mutta itsekriittisyys on noussut niin korkeaksi, ettei rohkeus olekaan enää riittänyt julkaisemaan tekstejä ja ajatuksia samalla lailla kuin aiemmin. Ehkä taustalla on jonkinlainen häpeä siitä, ettei elämä palautunutkaan takaisin raiteilleen niihin uomiin, joista se aikanaan sysättiin pois ja toisaalta taas elämään on palautunut paljon muita asioita, eikä se enää niinkään pyöri sairauden ja hoitojen ympärillä.

Mulla oli tänään kolmas vuosikontrolli. Joo kyllä, KOLMAS! Tavallaan aika on mennyt nopeaan ja kaikki tuntuu tosi kaukaiselta ja etäältä, ja toisaalta taas tuntuu siltä, ettei tämä olisi koskaan edes loppunutkaan. Tämä syksy on täältä syöpänäkökulmasta katsottuna ollut taas aika raskasta aikaa, kun huoli omasta terveydestä ja jaksamisesta on estoyrityksistä huolimatta päässyt kurkkimaan ja luikertelemaan omaan arkeen. Ehkä ne on juuri nuo kaikki tutkimukset, jotka saavat aina mieleen kaiken menneen ja epävarmuuden siitä, ettei elämän kulkuun voikaan oikein loppupeleissä luottaa. Vaikka just sen takiahan pitäisikin elää, mennä ja tehdä, eikä jäädä kotiin neljän seinän sisään murehtimaan tapahtunutta ja tulevaa. Helppohan se on toisaalta sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa, kun sisällä kasvava pelko ja huoli meinaa ottaa vallan.

Vuosikontrolleissa mun rytmi on joka toinen vuosi ulta+mammografia ja joka toinen taas magneettikuvaus säderasituksen minimoimiseksi. Nyt oli siis magneettikuvauksen vuoro ja ilokseni sain kuulla, ettei kuvissa ollut mitään normaalista poikkeavaa ja hoitoja jatketaan tuttuun tapaan. Toki edellisellä kerralla lääkäri lupaili, että voitaisiin tässä vaiheessa jo lopettaa Procren Depot -lääkitys, mutta nyt pohdittiin sen jatkoa. Lääkäri suositteli, että ikävistä sivuoireista huolimatta jatkaisin lääkitystä vielä ainakin vuoden verran. Jatkamisella olisi todennäköisesti hoitovasteen kannalta oleellinen vaikutus ja toisaalta lääkkeen lopettaminen ei välttämättä edes poistaisi sivuoireita (hikoilu- ja punasteluaaltoja), koska Tamofen-lääkitys kuitenkin jatkuisi. Ajattelin, että vuosi sinne tai tänne ja neljä pistosta lisää (3kk:n välein) ei olisi mikään maailman loppu tässä tilanteessa. Sain myös nyt lähetteen lymfaterapeutille, josko saataisiin tämä turvotus kuriin, mutta siitä joskus muulloin enemmän.

Kuten jo sanoin, tämä syksy on mennyt vähän ehkä liikaakin tätä sairastumisen jälkipyykkiä pestessä. Musta on tuntunut jo pidempään, että joudun tällä hetkellä tekemään töitä itseni kanssa, ettei syöpä alkaisi hallitsemaan tämänhetkistä elämää. Yritän huolehtia, ettei sairastaminen tekisi musta vielä katkerampaa. Että jaksaisin uskoa siihen, että edessä on kaikesta huolimatta paljon hyvää, ja ettei joka ikinen kolotus tai möykky toisi pelkoa uusiutumisesta. Yritän muistaa aina, että loppujen lopuksi mä olen muiden ikäisteni kanssa ihan samalla viivalla ja että muiden murheet voivat ihan oikeasti olla heille isoja, vaikka he ovatkin perusterveitä. Haluaisin osata olla hyvä ystävä, puoliso ja perheenjäsen kaikesta huolimatta. Että olisin ihan oikeasti ja aidosti onnellinen niistä hyvistä asioista, jotka omaan ja muiden elämään kuuluvat.

Ehkä mä pelkään, että tämä sairastaminen muuttaa mua liikaa persoonana ja ihmisenä, enkä aina tunnista tai hyväksy ajatuksia, joita aivoni päähäni tuottaa. Taustalla on myös tavallaan pelko siitä, että entä jos jonain päivänä en enää jaksaisikaan käydä tätä taistelua pääni sisällä. Jäisinkö silloin yksin katkeroituneena vai huomaisiko silloin joku, kuinka uupunut on siitä, kun on yrittänyt olla liian kauan vahva. Löytyisikö silloin se olkapää, johon nojata ja korvat, jotka kuulevat, lupa olla heikko ja kerätä voimia. Oikeastaan toivon ihan jokaiselle meille täällä, että jos omat voimat loppuvat, joku ottaisi silloin kopin ja pehmentäisi kolausta ♥️.

Tällaisin pohdinnoin siis tällä kertaa. Seuraava osa korjausleikkaussarjaa onkin taas jo parin viikon kuluttua. Ehkä palaan tänne jo piakkoinkin niissä tunnelmissa. Nyt alan pakkaamaan Lontoon reissua varten. Enpä tiedä parempaa tapaa juhlistaa puhdasta vuosikontrollia kuin pieni maiseman vaihto ja taas yhden unelman toteuttaminen! Ihania arjen pieniä iloja kaikille ♥️.