perjantai 7. lokakuuta 2016

Jatko

Solunsalpaajahoidon eli sytostaattien loppuminen ei kuitenkaan tarkoita osaltani hoitojen päättymistä. Kolmen viikon päästä on taas seuraava aika syöpikselle Herceptin-täsmälääkkeen antoa varten. Saan täsmälääkettä yhteensä 17 kertaa kolmen viikon välein, joten vielä eilen ei tullut aika hyvästellä syöpiksen ihanaa henkilökuntaa. Kolme ensimmäistä kertaa sain tiputuksena ensimäisten sytojen yhteydessä, joten seuraava kerta on siis 4/17. Jatkossa saan kuitenkin täsmälääkkeen hitaana pistoksena reiteen, joten tiputusten pitäisi olla nyt ohitse.

Herceptin-täsmälääkkeen lisäksi sädehoito alkaa 3-4 viikon päästä. Lääkärin mukaan saisin varautua viiden viikon sädetysjaksoon viitenä päivänä viikossa, koska syöpäni oli levinnyt kainaloon. Kaupungissa, jossa asun ei ole mahdollisuutta antaa sädehoitoa, joten joudun kulkemaan naapurikaupunkiin. Sain valita kahden lähimmän kaupungin väliltä, joista valitsin siis lähimmän. Ravaamista edestakaisin ja kilometrejä on kuitenkin edessä. Ja tietysti minulle taas täysin uusi hoito.

Valitettavasti tässäkään ei vielä ollut kaikki, vaan neulakammoni laitetaan tosissaan tulevaisuudessa koetukselle. Koska syöpäni käyttää kasvussaan hyväksi elimistöni omia hormoneja, saan lisäksi hormonihoidon. Seuraavat kaksi vuotta saan Procren depot -nimistä lääkettä, joka pitäisi itse pistää kotona aluksi kk:n välein ja myöhemmin 3kk:n välein. Lääkärini on kuitenkin tietoinen neulakammostani, joten lupasi, että saan ainakin ensimmäisen pistoksen syöpiksellä ja jatkon osalta päätös tehtäisiin vasta sen jälkeen. Tuo pistos on käsittääkseni yleinen nimenomaan nuorilla potilailla. Lisäksi saan vielä viideksi vuodeksi Tamofen-lääkityksen (1 tbl vrk:ssa), joten hoitorumbaa on edessä vielä useampi vuosi. Näistä saan ilmeisesti tarkempaa tietoa seuraavalla lääkärin tapaamisella ja silloin päätetään myös milloin ko. hoidot aloitetaan.

Perinnöllisyyslääkärille pääsen, kun tästä tämä seuraava rumba vähän rauhoittuu. Täytyy vain toivoa, että olen vain joku maanantaikappale eikä geeneistä löydy syytä sairastumiselleni.

Kuulun korkean riskin uusintaryhmään, joten näillä kaikilla hoidoilla on tarkoitus pienentää uusiutumisriskiäni tulevina vuosina. Eihän tässä voi olla kuin kiitollinen Suomen hoitotasosta. Saan tällä hetkellä maailman parhainta hoitoa, kiitos suomalaisen syöpätutkimuksen. Huh huh, nöyräksi vetää.

Olethan jo tukenut tärkeää työtä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti