Onnen välähdyksiä

Ihan viime päivinä minussa on alkanut kytemään tunne, että ehkä tästä sittenkin selvitään. Se on saattanut pulpahtaa pintaan yllättäen ihan pienissä asioissa. Esimerkiksi, kun näin kaupassa ihanan vaaleanvihreän leipälaatikon. Pari viikkoa sitten tuo leipälaatikko olisi vielä jäänyt kaupanhyllylle, mutta nyt halusin ostaa sen itselleni. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa silmälle vielä pitkäksi aikaa. Tai se, että havahdun välillä vaikka itsekseni miettiväni kesää ja hymyileväni samalla. Tulevaisuus ei enää ahdista samalla tavalla kuin aiemmin, vaan uskallan ajatuksissani kurkistaa vähän huomista kauemmaksikin.

Nuo arjen pienet onnen välähdykset ovat tällä hetkellä mulle tosi tärkeitä. Tähän asti olen kuitenkin elänyt aikalailla päivä kerrallaan, joten se, että edes ajoittain, vaikka vain vahingossakin, pystyn ajattelemaan tulevaisuutta pidemmälle, antaa niin paljon voimia ja uskoa tulevaan. Ehkä se mitä viime vuonna tapahtui, voi tosiaankin jäädä loppujen lopulta elämässäni lyhyeksi ajanjaksoksi, joka vain oli poikkeuksellisen pelottava ja yksinäinen matka. Mutta aika kultaa muistot, niin sanotaan.

Jotenkin olen saanut mielestäni pois myös tulevan vuosikontrollin ja pystynyt muutenkin suhtautumaan aika levollisestikin tulevaan. Toki täytyy nyt nauttia tästä tunteesta, sillä tiedän, että tuleva magneettikuvaus saa aivoni taas täysin mykkyrälle ja tahtomattani pohtimaan myös sitä pahempaa ja pahinta vaihtoehtoa... Mutta äh, sitä en todellakaan halua nyt miettiä.

Meillä on ensi viikonloppuna miehen kolmekymppiset ja on ollut ihanaa, kun olen saanut valmistella niitä. Koristelut lähtee varmaan samalla lailla lapasesta kuin syksyllä rapujuhlissa, mutta itsepä antoi sen suhteen mulle vapaat kädet! Juhlien ja illanistujaisten järjestäminen on musta kivaa, vaikka onhan se myös vähän stressaavaakin. Nyt meille pitäisi saada mahdutettua enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin ja haluan saada juhliin myös oikeasti ripauksen juhlan tuntua. Kuitenkin joka tapauksessa on niin ihanaa, kun oma koti täyttyy rakkaista ihmisistä, puheensorinasta, hyvästä ruuasta ja juomasta, ehkä jopa laulun raikumisesta sekä tanssiaskelien kopseesta ♥. Olen järjestänyt vähän ohjelmaakin, mutta sitä en voi täällä paljastaa. Toivottavasti tulee kiva ilta/yö, sillä uskon, että puhun meidän molempien puolesta, kun sanon, että nyt sellaiselle olisi todella tarvetta!

Nyt muistinkin, että mun piti tulla kirjoittamaan mun hiuksista. Tai lähinnä antamaan tilanneraporttia niiden kasvusta... Samoin kun on pitänyt tehdä kolmella edelliselläkin kerralla, kun olen käynyt täällä kirjoittamassa, mutta aina on tullut kirjoiteltua kaikkea muuta. Seuraavaksi lupaan laittaa kuvia hiuksistani, sillä nehän kasvaa koko ajan. Viime aikoina ne ovat saaneet myös oman tahdon ja menevät juuri niin kuin itse haluavat. Me olemme hiusvahapurkin kanssa aika voimattomia tuon tahdon edessä, mutta siitä siis pian lisää enemmän.

Tänään on oletettavissa taas tulossa huippuilta, koska lähden mun lempparityttöjen kanssa kuuntelemaan livemusiikkia ja ajattelin nostaa maljan, jos toisenkin, ihan vaikka vaan sille, että asiat ovat tällä hetkellä menossa oikeaan suuntaan ♥ Niin ja katsokaa mitkä ihanuudet posti toi mulle tällä viikolla ylläriksi! Näiden oli tarkoitus piristää ja siinä kyllä onnistui...kiitos vielä tätäkin kautta. Mulla on vaan niin paljon onneja tässä ympärillä, että vaikka syöpä yrittikin pilata kaiken, luulen ettei sillä taida olla mitään mahkuja tässä kamppailussa. #fuckcancer

EKG ja sydänlääkäri

Eilen kävin sydänfilmissä ja sydänlääkärin vastaanotolla gammakuvauksessa todetun vajaatoiminnan takia. Lääkärin tekemässä sydämen ultrassa tosiaan paljastui jonkinlaista vajaatoimintaa...mun sydän jättää jonkun pumppauksen viimeisen vaiheen tekemättä. Lääkäri ei kuitenkaan osannut sanoa mikä moisen voisi aiheuttaa, koska hänellä ei ollut mitään, mihin verrata tutkimustensa tuloksia. Sydänlääkäri ja syöpälääkäri päättivät siis yhdessä, että hoitoja jatketaan normaalisti ja sain lähetteen 2kk:n päähän uudestaan sydänlääkärille tarkastukseen. Jeij, sydän pumppaa vielä sen verran, että Herceptin-pistoksia voidaan jatkaa!

Sairaalalta töihin pyöräillessä mietin, että kuuluuko tällaisista uutisista iloita? Joo tottakai on mahtavaa, että hoidot jatkuvat suunnitellusti, mutta miksei voisi olla itsestäänselvää, että kroppa jaksaa ja kestää nämä kaikki hoidot kunnialla loppuun asti? Taas on pienen mutkan kautta palattu siihen samaan hoitosuunnitelmaan, joka mulle tehtiin viime  toukokuussa, mutta olen reilut 40 euroa köyhempi.

Siinä muuten yksi asia, joka on jostain syystä viime aikoina vähän hiertänyt. Tiedän, että Suomessa saamani hoito on ensiluokkaista ja moneen muuhun maahan verrattuna halpaa eikä tällaisista asioista saisi varmaan kitistä, mutta kitisen nyt kuitenkin ihan pikkaisen. Tämä sairastaminen on alkanut tuntumaan pidemmän päälle aika kalliilta. Viime vuonna pelkästään poliklinikkamaksuihin ja sairaalamatkoihin meni noin tuhat euroa. Siihen päälle kaikki lääkkeet, ansionmenetykset ym. (Tarkemmat laskelmani löytyy täältä). Tänä vuonna olen maksanut poliklinikkamaksuja noin 100 euroa ja tällä hetkellä keittiön pöydällä on neljä maksamatonta laskua noin 96 euron edestä, jotka suoraan tai välillisesti liittyvät sairastumiseeni. Lisäksi teen tällä hetkellä töitä edelleen osa-aikaisesti, josta tulee myös kuukausittain ansionmenetystä. Toki osasairaspäivärahalla oleminen on täysin oma valintani...tai ei nyt ihan täysin, koska mm. syöpälääkäri ja työterveyslääkäri ovat sitä molemmat puoltaneet.

Toisaalta tietenkin maksan mielelläni hoidoistani ja näistä ”turhista” varmistuskäynneistäkin, mutta ehkä vaakakupin toisella puolella on alkanut enemmän mietityttämään se, että voisin olla myös terve ja hoidot saataisiin vietyä suunnitellusti loppuun asti ilman takapakkeja tai varmisteluita. Noh, se siitä kitinästä. Taitaa alkaa asiat olemaan jo aika hyvällä mallilla, kun tuollaisiakin ehtii päässä pyörittelemään ja miettimään.

Lopuksi vähän vielä asian vierestä. Lähes vuoden tauon jälkeen kävin tänä aamuna bodypumpissa! Harrastus jäi aikanaan tauolle leikkauksen takia ja nyt hoitojen jälkeen kynnys palata on tuntunut ylitsepääsemättömältä, kun en ole ollut varma mihin tuo käsi vielä pystyy. Mutta turhaan olen jännittänyt, sillä niin vain sujuivat pystypunnerrukset kuin rintalihasliikkeetkin. Voimaahan tässä akassa ei tällaisen hoitorupeaman jälkeen ole tippaakaan, mutta jostainhan se on alotettava! Tuli kyllä aika voittajafiilis, ja tuo auringonpaistekin..oivoi, mikäs tässä on osasairaslomalla ollessa J.

Nautitaan auringosta nyt!

Kuva viime viikonlopun hiihtoretkeltä. Muutaman vuoden tauon jälkeen teki mieli kaivaa sukset esiin ja lähteä aurinkoon testailemaan hiihtokuntoa.

Kevättä rinnassa

Eikä toivottavasti yhtään mitään muuta. Tosiaan eilinen kevätaamu alkoi puhelinsoitolla vieraasta numerosta. Tai ei se kovin vieras numero ollut, sillä tunnistin sen heti syöpiksen numeroksi. En odottanut sairaalalta puhelua, joten olin hieman hämmentynyt, että mitä sieltä soittelevat. Yleensä syöpikseltä tulleet yllättävät puhelut eivät ole olleet niitä mukavimpia. Tällä kertaa sieltä soitteli sairaanhoitaja, joka välitti viestiä kokouksesta, jossa oli käsitelty mun hoitoa. Jostain kuvista, joita olivat kokouksessa tutkineet, oli jotain, minkä vuoksi halusivat lähettää mut kiireellisenä magneettikuvaan. Varmistavat kuulemma vain, että kaikki on hyvin, eikä mun tarvitsisi siitä huolestua. En tosiaan huomannut puhelimessa kysyä, että mistä kuvista mahtoi olla kyse...en muistaakseni ole käynyt viime aikoina kuin sydämen pumppaustehon gammakuvauksessa, mutta ei kai niistä kuvista mitään muuta näe? No nyt on kuitenkin tulossa lähipäiville magneettikuvaus ja eiköhän se syykin jossain vaiheessa sitten selviä.

Oikeastaan tällä hetkellä ottaa vähän pattiin, että taas tutkitaan jotain...vaikka tottakai hyvä, että tutkitaan, mutta mä olisin vaan niin valmis jo päästämään irti tästä sairausmaailmasta, jättämään syövän elämässäni taka-alalle ja elämään mun pientä tavallista arkea. Mennä eteenpäin ja nauttia keväästä tervein rinnoin ♥.

Sydämen gammakuvauksesta muuten puheen ollen. Ei pumppaa enää sydän samalla tavalla kuin aiemmin, vaan lääkäri kertoi, että pientä vajaatoimintaa oli todettu kuvauksessa. Syöpälääkäri laittoi lähetteen kardiologille, joka päättää jatkosta, eli tutkitaanko lisää vai jatketaanko hoitoa normaalisti silti. Voi että mä toivon, että sydän jaksaisi nyt vaan pumpata sen verran, että saataisiin hoidot kunnialla maaliin asti. On jotenkin turhauttavaa, etten pysty itse mitenkään vaikuttamaan tuohon sydämen pumppaustehoon. Sain viime viikolla kuitenkin Herceptin-pistoksen, joka oli siis 10/17, joten vielä olisi noita hoitokertoja useampikin jäljellä.

Käden imusuonitulehduksesta lääkäri meinasi, ettei todennäköisesti ollut sattumaa, että se tuli juuri leikatulle puolelle. Koska kainalosta on poistettu imusolmukkeet, on koko käsi alttiimpi tulehduksille, turvotukselle ym. Täytyy kyllä myöntää, että tuo käsi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle viime aikoina, mutta täytyy nyt ihan tosissaan yrittää skarpata sen kanssa. Yksi haaste varsinkin näin kevään ja pihatöiden kynnyksellä on hanskojen käyttö, josta lääkäri vielä erikseen mainitsi. Muistan kyllä pihatöihin lähtiessäni laittaa hanskat käteen, mutta vain todetakseni jossain vaiheessa etteivät ne olekaan enää kädessä. Ilman minkäänlaista käsitystä missä vaiheessa olisin ottanut ne pois. Sama vika on kyllä kesällä kenkienkin kanssa. Yllättäen huomaankin tepastelevani pihalla paljain jaloin, vaikka hetki sitten kengät olisikin vielä olleet jalassa. Puolisoni on nyt pari kesää, kun olemme omistaneet oman pihan, kummastellut kuinka voin aina hukata hanskat käsistä ja kengät jaloista. Haha. Ehkä kokeilen tänä kesänä laittaa hanskat käteen jesarilla tms...

Vaikka viime tapahtumat ovatkin vetäneet fiiliksiä vähän terveen ihmisen arjesta pois päin, olen nauttinut keväästä. Ihanaa, kun päivät pitenevät ja on niin aurinkoista. Eikä töihin pyöräillessäkään tarvitse enää toppautua päästä varpaisiin. Kesällekin on jo kaikenlaisia kivoja suunnitelmia ja enpä voisi kuvitella mitään sen ihanampaa kuin, että ne toteutuisivat. Kesäkuussa olisi tarkoitus lähteä parhaan ystävän kanssa reilaamaan Italiaan ja heinäkuussa puolison ja kaveripariskunnan kanssa roadtripille Jenkkeihin. Ja tottakai kaikkea muutakin kivaa olisi tiedossa! Festarilippu lempparifestareille on jo ostettuna ja kavereiden 30-vuotisjuhlia on tälle vuodelle melkein joka kuukaudelle omansa. Ennen noiden toteutumista pitäisi kuitenkin vielä saada puhtaat paperit ensimmäisestä vuosikontrollista...ja mitä nyt tämä uusikin kuvaus sitten tuo. Toivotaan, että rinnasta ei löydy kevättä kummempaa ja pääsen nauttimaan täysillä tulevasta keväästä ja kesästä! ♥

” Ota musta kii, kun mä kaadun / mutta päästä irti, kun maadun / rakasta mua nyt ”

Imusuonitulehdus

Ei näköjään riitä, että joudun syöpähoitojen takia käymään säännöllisesti joko sairaalalla tai tk:ssa, vaan kroppa alkaa krapaamaan muutenkin, sillä toissaillan suunnitelmat muuttivat kipeytynyt käsi. Tuo käsi oli ollut jo reilu viikon vähän kipeä, mutta koska kyseessä oli nimenomaan leikattu puoli, ajattelin sen johtuvan vain kiristyksestä kädessä. Yritin itse venytellä ja jumpata kättä sekä napautella peukalolla poikki mahdollisia kiristyneitä kohtia (olin lukenut jostain, että näin voi tehdä), mutta painelulla sain vain käteni enemmän kipeäksi. Tai näin ainakin ajattelin, kunnes lopulta käsi kipeytyi niin etten meinannut pystyä aamulla edes pukeutumaan itsenäisesti. Ajattelin, että buranan voimalla voisin selviytyä ensi viikon lääkäriin asti, josta saisin sitten lähetteen fysioterapeutille, joka ruhjoisi käden taas pelikuntoon.

Töissä kuitenkin työkaveri aikansa seurattuaan äherrystäni kipeän käden kanssa ehdotti, että mitäpä jos soittaisin kuitenkin terveyskeskukseen, vaikka heti. Jätin ajanvaraukseen soittopyynnön, koska käsi tosiaan tuntui kipeytyvän vain koko ajan enemmän ja oli alkanut turpoamaankin. En saanut aikaa enää samalle päivälle lääkäriin, mutta ohjeistus oli soittaa heti aamulla uudestaan tai lähteä päivystykseen. Kotona illalla huomasin, että käteen oli tullut useita senttejä paksu rantu ranteesta kainaloon asti. Konsultoin vielä sairaanhoitajaäitiäni, ennen kuin päätin lähteä päivystykseen näyttämään kättä.

Melkoisen aarrekartan lääkäri piirsi käteeni. Ei meinannut vain punainen väri pysyä rajojen sisäpuolella :D

Päivystyksessä vierähtikin taas koko ilta, mutta palasin sieltä kotiin käden imusuonitulehdusdiagnoosin ja 10 päivän antibioottikuurin kanssa. Täytyy ensi viikolla tiedustella omalta syöpälääkäriltä, että oliko kyseessä vain sattuma vai pitääkö jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tuohon käteen, kun siitä tosiaan on ne imusolmukkeet poistettu toukokuussa. Mulla oli samaisen käden peukalossa pari viikkoa haava, joka ei meinannut mennä millään umpeen. Syytin siitä vain sytostaatteja, enkä muistanut yhtään, että syöpiksellä oli nimenomaan painotettu, ettei tuohon leikattuun käteen saisi tulla mitään haavoja tms., enkä mä tajunnut käyttää siinä edes laastaria, ups! Mutta kai se on positiivista, että välillä unohtaakin noita ”rajoitteita” mitä tässä nyt on viime aikoina tullut.

Tämän tekstin kirjoitin lähinnä vertaistuellisesta näkökulmasta, että tällaistakin voi tulla. En tiedä kauanko olisin vielä sinnitellyt tuon käden kanssa ellei nuo läheiset olisi puhuneet ympäri päivystykseen. Käsi on edelleen kosketusarka enkä saa sitä suoraksi, mutta kyllä se mukana kulkee. 

Välillä meinaan itsekin unohtaa, että tässä tosiaan ollaan vielä alle kolmenkymmenen. Ei riitä dosetti, vaan pitää olla hälytykset, että muistan ottaa lääkkeet ajallaan.

Tänään on taas vapaa perjantai ja pitkä viikonloppu edessä. Toki tälle päivälle olen kasannut erilaisia hommia sen verran, että eilen illalla mietin pitäisikö kuitenkin mennä töihin lepäämään, haha. Ei vaiskaan, ihania juttuja kaikki...tänään olisi tarkoitus käydä salilla testaamassa uudet lenkkarit, aloittaa keittiön tuolien maalaaminen mintunvihreiksi ♥, tehdä vauvakortti työkaverille ja pari muutakin korttia sekä lähettää yhden tapahtuman lehdistötiedotteet. Saatoin luvata myös siivota ja tehdä ruuan. Huomenna on retkiluistelupäivä ja illalla meen katsomaan keikkaa. Sunnuntaina en tee mitään, jos ei huvita. Lähes täydellinen viikonloppu siis tiedossa.

Ihanaa viikonloppua! ♥