EKG ja sydänlääkäri

Eilen kävin sydänfilmissä ja sydänlääkärin vastaanotolla gammakuvauksessa todetun vajaatoiminnan takia. Lääkärin tekemässä sydämen ultrassa tosiaan paljastui jonkinlaista vajaatoimintaa...mun sydän jättää jonkun pumppauksen viimeisen vaiheen tekemättä. Lääkäri ei kuitenkaan osannut sanoa mikä moisen voisi aiheuttaa, koska hänellä ei ollut mitään, mihin verrata tutkimustensa tuloksia. Sydänlääkäri ja syöpälääkäri päättivät siis yhdessä, että hoitoja jatketaan normaalisti ja sain lähetteen 2kk:n päähän uudestaan sydänlääkärille tarkastukseen. Jeij, sydän pumppaa vielä sen verran, että Herceptin-pistoksia voidaan jatkaa!

Sairaalalta töihin pyöräillessä mietin, että kuuluuko tällaisista uutisista iloita? Joo tottakai on mahtavaa, että hoidot jatkuvat suunnitellusti, mutta miksei voisi olla itsestäänselvää, että kroppa jaksaa ja kestää nämä kaikki hoidot kunnialla loppuun asti? Taas on pienen mutkan kautta palattu siihen samaan hoitosuunnitelmaan, joka mulle tehtiin viime  toukokuussa, mutta olen reilut 40 euroa köyhempi.

Siinä muuten yksi asia, joka on jostain syystä viime aikoina vähän hiertänyt. Tiedän, että Suomessa saamani hoito on ensiluokkaista ja moneen muuhun maahan verrattuna halpaa eikä tällaisista asioista saisi varmaan kitistä, mutta kitisen nyt kuitenkin ihan pikkaisen. Tämä sairastaminen on alkanut tuntumaan pidemmän päälle aika kalliilta. Viime vuonna pelkästään poliklinikkamaksuihin ja sairaalamatkoihin meni noin tuhat euroa. Siihen päälle kaikki lääkkeet, ansionmenetykset ym. (Tarkemmat laskelmani löytyy täältä). Tänä vuonna olen maksanut poliklinikkamaksuja noin 100 euroa ja tällä hetkellä keittiön pöydällä on neljä maksamatonta laskua noin 96 euron edestä, jotka suoraan tai välillisesti liittyvät sairastumiseeni. Lisäksi teen tällä hetkellä töitä edelleen osa-aikaisesti, josta tulee myös kuukausittain ansionmenetystä. Toki osasairaspäivärahalla oleminen on täysin oma valintani...tai ei nyt ihan täysin, koska mm. syöpälääkäri ja työterveyslääkäri ovat sitä molemmat puoltaneet.

Toisaalta tietenkin maksan mielelläni hoidoistani ja näistä ”turhista” varmistuskäynneistäkin, mutta ehkä vaakakupin toisella puolella on alkanut enemmän mietityttämään se, että voisin olla myös terve ja hoidot saataisiin vietyä suunnitellusti loppuun asti ilman takapakkeja tai varmisteluita. Noh, se siitä kitinästä. Taitaa alkaa asiat olemaan jo aika hyvällä mallilla, kun tuollaisiakin ehtii päässä pyörittelemään ja miettimään.

Lopuksi vähän vielä asian vierestä. Lähes vuoden tauon jälkeen kävin tänä aamuna bodypumpissa! Harrastus jäi aikanaan tauolle leikkauksen takia ja nyt hoitojen jälkeen kynnys palata on tuntunut ylitsepääsemättömältä, kun en ole ollut varma mihin tuo käsi vielä pystyy. Mutta turhaan olen jännittänyt, sillä niin vain sujuivat pystypunnerrukset kuin rintalihasliikkeetkin. Voimaahan tässä akassa ei tällaisen hoitorupeaman jälkeen ole tippaakaan, mutta jostainhan se on alotettava! Tuli kyllä aika voittajafiilis, ja tuo auringonpaistekin..oivoi, mikäs tässä on osasairaslomalla ollessa J.

Nautitaan auringosta nyt!

Kuva viime viikonlopun hiihtoretkeltä. Muutaman vuoden tauon jälkeen teki mieli kaivaa sukset esiin ja lähteä aurinkoon testailemaan hiihtokuntoa.