Onnen välähdyksiä

Ihan viime päivinä minussa on alkanut kytemään tunne, että ehkä tästä sittenkin selvitään. Se on saattanut pulpahtaa pintaan yllättäen ihan pienissä asioissa. Esimerkiksi, kun näin kaupassa ihanan vaaleanvihreän leipälaatikon. Pari viikkoa sitten tuo leipälaatikko olisi vielä jäänyt kaupanhyllylle, mutta nyt halusin ostaa sen itselleni. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa silmälle vielä pitkäksi aikaa. Tai se, että havahdun välillä vaikka itsekseni miettiväni kesää ja hymyileväni samalla. Tulevaisuus ei enää ahdista samalla tavalla kuin aiemmin, vaan uskallan ajatuksissani kurkistaa vähän huomista kauemmaksikin.

Nuo arjen pienet onnen välähdykset ovat tällä hetkellä mulle tosi tärkeitä. Tähän asti olen kuitenkin elänyt aikalailla päivä kerrallaan, joten se, että edes ajoittain, vaikka vain vahingossakin, pystyn ajattelemaan tulevaisuutta pidemmälle, antaa niin paljon voimia ja uskoa tulevaan. Ehkä se mitä viime vuonna tapahtui, voi tosiaankin jäädä loppujen lopulta elämässäni lyhyeksi ajanjaksoksi, joka vain oli poikkeuksellisen pelottava ja yksinäinen matka. Mutta aika kultaa muistot, niin sanotaan.

Jotenkin olen saanut mielestäni pois myös tulevan vuosikontrollin ja pystynyt muutenkin suhtautumaan aika levollisestikin tulevaan. Toki täytyy nyt nauttia tästä tunteesta, sillä tiedän, että tuleva magneettikuvaus saa aivoni taas täysin mykkyrälle ja tahtomattani pohtimaan myös sitä pahempaa ja pahinta vaihtoehtoa... Mutta äh, sitä en todellakaan halua nyt miettiä.

Meillä on ensi viikonloppuna miehen kolmekymppiset ja on ollut ihanaa, kun olen saanut valmistella niitä. Koristelut lähtee varmaan samalla lailla lapasesta kuin syksyllä rapujuhlissa, mutta itsepä antoi sen suhteen mulle vapaat kädet! Juhlien ja illanistujaisten järjestäminen on musta kivaa, vaikka onhan se myös vähän stressaavaakin. Nyt meille pitäisi saada mahdutettua enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin ja haluan saada juhliin myös oikeasti ripauksen juhlan tuntua. Kuitenkin joka tapauksessa on niin ihanaa, kun oma koti täyttyy rakkaista ihmisistä, puheensorinasta, hyvästä ruuasta ja juomasta, ehkä jopa laulun raikumisesta sekä tanssiaskelien kopseesta ♥. Olen järjestänyt vähän ohjelmaakin, mutta sitä en voi täällä paljastaa. Toivottavasti tulee kiva ilta/yö, sillä uskon, että puhun meidän molempien puolesta, kun sanon, että nyt sellaiselle olisi todella tarvetta!

Nyt muistinkin, että mun piti tulla kirjoittamaan mun hiuksista. Tai lähinnä antamaan tilanneraporttia niiden kasvusta... Samoin kun on pitänyt tehdä kolmella edelliselläkin kerralla, kun olen käynyt täällä kirjoittamassa, mutta aina on tullut kirjoiteltua kaikkea muuta. Seuraavaksi lupaan laittaa kuvia hiuksistani, sillä nehän kasvaa koko ajan. Viime aikoina ne ovat saaneet myös oman tahdon ja menevät juuri niin kuin itse haluavat. Me olemme hiusvahapurkin kanssa aika voimattomia tuon tahdon edessä, mutta siitä siis pian lisää enemmän.

Tänään on oletettavissa taas tulossa huippuilta, koska lähden mun lempparityttöjen kanssa kuuntelemaan livemusiikkia ja ajattelin nostaa maljan, jos toisenkin, ihan vaikka vaan sille, että asiat ovat tällä hetkellä menossa oikeaan suuntaan ♥ Niin ja katsokaa mitkä ihanuudet posti toi mulle tällä viikolla ylläriksi! Näiden oli tarkoitus piristää ja siinä kyllä onnistui...kiitos vielä tätäkin kautta. Mulla on vaan niin paljon onneja tässä ympärillä, että vaikka syöpä yrittikin pilata kaiken, luulen ettei sillä taida olla mitään mahkuja tässä kamppailussa. #fuckcancer