Onnellisuuspläjäys

En oikein tiedä mistä aloittaisin… niin paljon on tapahtunut edellisen postauksen jälkeen. Hetken jouduin taas olemaan ”sydän syrjällään”, kun jouduinkin yllättäen lisätutkimuksiin, mutta onneksi niistä ei löytynyt mitään syöpään viittaavaa. Hyvä muistutus taas siitä, että elämä voi heittää päälaelleen milloin vain.

Viime ajat olen saanut elää oikein kunnon rakkauskuplassa. Vaikka olemme olleet jo puoli vuotta naimisissa, juhlitaan häitä vasta kuukauden päästä ja ai että olen nauttinut häävalmisteluista. Tiedän, että itse juhlat ovat ohi 12 tunnissa, joten olen päättänyt ottaa kaiken ilon irti myös näistä valmisteluista. Lisäksi jokin aikaa sitten parisuhteemme täytti 10 vuotta, jota olimme juhlimassa viikonlopun ajan kylpylähotellissa. Olipa rentouttavaa kerrankin jättää arjen askareet taka-alalle ja keskittyä vain yhteiseen aikaan.

Tämä rakkauskupla ei ole yltänyt pelkästään vain parisuhteeseeni, vaan olen myös personal trainerini avulla löytänyt jälleen liikunnan ilon! Aika rapakunnossa olen edelleen hoitojen jäljiltä, mutta enää ei treenireppu lennä turhautumisen takia salilta kotiin tullessa, vaan jää innolla odottamaan seuraavaa kertaa. Paljon jouduin tekemään töitä niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta nyt olen varma siitä, että se kannatti. Tästä on hyvä jatkaa.

Eikä se rakkauskupla jää näihinkään… vaan huh huh. Meinaa olla vaikea löytää oikeita sanoja, mutta yritän kuitenkin. Viime perjantaina mut siis kaapattiin töistä viettämään omia polttareitani ja ai että: kolme  päivää lempparinaisten seurassa, posket hellänä nauramisesta ja onnenkyyneleet silmäkulmissa. Edelleen nousee väkisin hymy kasvoille, kun vain ajattelenkin millaisten ihmisten kanssa saan tätä matkaa kulkea. Pisimmät ystävyyssuhteeni ovat kestäneet yli 25 vuotta ja tuoreimmatkin jo lähes 10 vuotta. Tiedän, ettei ole sellaisia sanoja, joilla voisin osoittaa kiitollisuutta näitä ihmisiä kohtaan. Toivottavasti kuitenkin tiedätte sen!

Koska tämä blogi on kertonut pääosin sairastumisestani, uskallan nyt täällä katsoa tätä myös ”syöpänäkökulmasta”. Sairastuminen toi aikanaan elämääni ihan älyttömästi mukanaan myös pelkoa. Aluksi totta kai pelkäsin selviänkö tästä ollenkaan, mutta oikeastaan sitäkin enemmän olen pelännyt sitä miten sairastuminen vaikuttaa ihmissuhteisiini. Kestääkö parisuhteemme näin isoa kriisiä ja muutosta, entä jäävätkö ystävät kulkemaan kanssani tällaista matkaa. Tai viimeisin pelkoni, palaako elämänilo sittenkään koskaan takaisin elämääni.

Onnekseni nyt jälkiviisaana voin todeta pelänneeni turhaan. Vaikka lääkkeet aiheuttavat edelleenkin ikäviä sivuvaikutuksia, pystyn kuitenkin elämään aika vapaasti. Kaiken kokeman jälkeen puolisoni päättikin kamojen pakkaamisen sijaan kosia, jonka jälkeen menimme pian naimisiin. Sairastuessani ajattelin, etten kelpaisi kenellekään tällaisena, mutta olenkin saanut nyt elää onnellisena tässä hääkuplassa. Sitten vielä nuo ystävät. Osan kanssa nähdään tosi harvoin, mutta kun nähdään niin oi että! Taas loppuvat sanat kertomaan ♥.

Väitän, että yksi merkittävimmistä asioista tähän, että olen löytänyt elämääni taas positiivisuuden ja ilon, on nimenomaan se, että löysin liikunnan ilon uudelleen. Sen jälkeen pala palalta huomasin, että se tyyppi, jonka sairastumisen aiheuttamien epävarmuuden ja murheiden keskellä kadotin sisältäni, oli palaamassa taas takaisin. Mun elämä on nyt vihdoin taas ihanaa, ja vaikka tiedän, että miljoona asiaa voisi olla tälläkin hetkellä paremmin, niin tämä riittää mulle. Mulla on taas voimia mennä ja olla, mulla on rakastava ja huolta pitävä aviomies ja perhe sekä maailman parhaimmat ystävät ympärillä. Näiden lisäksi mulla on ihana koti ja saan tehdä työtä, jolla koen olevan merkitystä (nämä molemmat on kyllä mun mielestä väärällä paikkakunnalla, että siitä vähän miinusta, haha).

Yhden asian olen nyt päättänyt ja se on vaikuttanut myös paljon onnellisuuteeni. Turha murehtiminen ei kuulu enää elämääni, vaan elän sitä tässä ja nyt, niillä korteilla mitkä sillä hetkellä on.  Ja jos jotain tulee tai sattuu, niin sitten on niiden aika, mutta murehtimalla etukäteen niitä tuskin kuitenkaan pystyisin välttämään. Mä olen tässä nyt ♥.