Matka jatkuu

Tänään tuli tasan kolme viikkoa viimeisistä sytoista. Vieläkin meinaa tuntua uskomattomalta, että ne ovat oikeasti nyt ohi. Ajatukset on kuitenkin suunnattu jo kohti tulevaa, joten sytot ovat jääneet menneisyyteen vain yhtenä vaiheena, joka oli pakko kulkea läpi. Tänään sain myös eiliset labratulokset, jotka vain vahvisti tunteen siitä, että kroppa on alkanut jo toipumaan. Olen edelleen käynyt päivittäin kävelylenkillä ja aina ajoittain ottanut muutaman juoksuaskeleenkin. Ainut vain, että juokseminen on nostanut joka kerta kuumeen, joten luultavammin kroppa yrittää kertoa, että vielä pitäisi yrittää malttaa edetä rauhassa. Pää vaan ei ole enää samaa mieltä, joten on ollut vaikea muistaa himmailla.

Kävin tänään syöpiksellä Herceptin-täsmälääkkeen antoa varten. Aiemmin olen siis saanut lääkkeen tiputuksena, mutta tänään sain sen ensimmäistä kertaa pistoksena. Pistos oli oikeastaan kivuton, koska aina kun aine alkoi kirvelemään hoitaja piti lyhyen tauon, joka auttoi välittömästi. Aikaa pistoksen laittoon meni noin neljä minuuttia (aikaa otettiin siis sekuntikellon kanssa). Mulla oli mukana myös Procren depot-pistos, jonka hoitaja laittoi samalla. Tuon jälkimäisen voisi pistää jatkossa myös itse, mutta hoitajat suosittelivat, että kävisin sen kuitenkin jatkossakin laitattamassa. Oli outoa kulkea syöpiksellä ilman tippatelinettä, vaikka olihan se aika ihana ja vapauttava tunne. Ensi kerralla Herceptinin takia ei tarvitse jäädä edes tarkkailuun, joten käynnit syöpiksellä tästä eteenpäin ovat vain lyhyitä pyrähdyksiä. Näitä hoitokertoja on siis vielä 13 kertaa.

Eilen oli lääkärin tapaaminen sädehoito-osastolla ja samalla tehtiin myös sädehoidon suunnittelu. Sädehoito alkaa ensi keskiviikkona ja saan säteitä 25 kertaa (eli 5 viikkoa). Itsenäisyyspäivän aikoihin pitäisi siis olla sekin rumba ohitse. Ensi viikolla menen työpaikalle keskustelemaan alkuvuoden töihin paluusta ja opiskeluiden aloittamisesta. Pikkuhiljaa siis mennään kohti tavallisempaa arkea ja oma usko siihen, että tästäkin vuodesta selvitään vain kasvaa päivä päivältä.

Ja katsokaas mikä täällä jo kasvaa! ♥