perjantai 25. marraskuuta 2016

Kuulumisia, sädehoidon puoliväli

Nyt sillä on päivämäärä. Maanantaina 9.1. aloitan työt, jos kaikki menee loppuun asti niinkuin on suunniteltu. Ärsyttävää, että pitää lisätä aina tuo pakollinen ”jos”, mutta niinhän se meinaa vähän olla...vielä ei uskalla olla ihan sataprosenttisen optimistinen, JOS jotain ylläreitä vielä tuleekin. Tällä tietoa kuitenkin työt alkaa 50% työajalla ja oppisopimusopiskeluidenkin aloittamiselle työnantaja antoi virallisen luvan, joten siellä ne tulevaisuudessa häämöttävät.

Sädehoito on mennyt sellaisella automaattivaihteella taas, että vasta nyt havahduin niiden osalta puolivälinkin jo ohittuneen. Sädetysalue on ainakin toistaiseksi pysynyt ”siistinä” pientä punoitusta ja arkuutta lukuunottamatta. Muuten onkin ympäri kroppaa ilmaantunut pieniä punaisia hilseileviä läikkiä...niitä on ilmaantunut viikon aikana aika tasaisesti yksi per päivä. Sovimme sädehoitohenkilökunnan kanssa, että jatketaan toistaiseksi noiden mysteeriläikkien seurantaa ja jos näyttää, etteivät ne ala parantumaan, pääsen näyttämään niitä hoitajalle. Saattavat olla jotain sytojen jälkeisiä juttuja, koska sädehoidon ei pitäisi aiheuttaa kuin paikallisia sivuoireita.

Matkaa mulla tulee sädehoitoon 80 kilometriä suuntaansa. Pääosin olen hurutellut tuota väliä omalla autolla, kun vielä on ollut ihan hyvät ajokelitkin. Aikaisina aamuina, kun lähtö on ollut jo puoli seiskan aikoihin, olen mennyt taksilla, jotta olen saanut jatkettua yöunia vielä matkustaessakin. Hetkittäin on tuntunut turhauttavalta matkustaa kolmisen tuntia päivässä vartin käynnin takia, mutta kun on taas laittanut asioiden mittasuhteet oikeaan järjestykseen, olen todennut, että ajan tuota väliä vaikka vuoden, jos vain sillä saan niitä toivottuja lisävuosia tai jopa -vuosikymmeniä.

Kotona olen aloittanut pintaremontin. Nyt sairaslomalla, kun on ollut aikaa tuijotella noita seiniä ja huonekaluja, niin johan niihin on jo ehtinyt kyllästymään, vaikka edellisestä pintaremontista onkin vain puolitoista vuotta aikaa. Joka tapauksessa vähän aika sitten tuli tilanne, että oli pakko päästä kohdistamaan energiat johonkin oikeasti konkreettiseen asiaan. Aamuisin en meinannut enää oikein päästä sängystä ylös, kun tuntui ettei oikein ollut mitään syytä nousta...mutta nyt on parikin projektia menossa ja yksi vähän isompi juttukin suunnitteilla, joten vapaa-ajalle on löytynyt taas käyttöä. Tällä viikolla levitin myös joulukorttiaskartelutarvikkeet ja aloittelin sitä urakkaa, joten tekemistä kyllä riittää. Puolison kanssa aloitettiin myös uusi yhteinen harrastus; sulkapallo. Jo ekan kerran jälkeen täytyy todeta, että se on kyllä hyvää treeniä myös tuolle leikatun puolen kädelle. Siinä kun mailalla viuhtoo ja sohii, niin ihan huomaamatta tulee palauteltua käden liikeratoja, venytettyä ja löydettyä ihan uusia lihaksiakin.

Paljon on myös hiuksista kyselty, joten voisin kertoa vielä ulkonäkökuulumisetkin...Tai aloitetaan sittenkin toisella näköasialla. Mulla on siis silmälasit, joita ilmankin pärjäsin aiemmin jotenkuten. Ei siis mikään superhuono näkö, mutta sytot huononsi mun näköä (siis ulkonäön lisäksi, heh). Nyt näen silmälaseilla suunnilleen yhtä huonosti kuin ennen ilman laseja, joten niitä on pidettävä oikeastaan koko ajan. Myös syvyysnäkö on heikentynyt, joten varsinkaan pimeällä en enää oikein viitsi ajaa autoa. Tästä olen kuullut vähän kahta eri mielipidettä, että kannattaako silmälääkärille mennä puoli vuotta vai vuosi sytojen jälkeen? Ilmeisesti tämä näköhaitta voi olla myös ohimenevääkin.


 Hiuksia ei ihan vielä saa laitettua ponnarille, mutta tiedättekös! Jokin aika sitten hiuksia pestessäni huomasin jotain aivan uutta. Mun hiukset vaahtosivat! Mulla on jo niin paljon hiuksia, että ne vaahtoavat, kun ne pesee shampoolla! Voi veljet, millaisen tunnereaktion tuollainenkin asia voi saada aikaan, eikä siinä kyyneliltäkään vältytty. Vilpittömästä riemusta surun kautta onneen.

Päälaelta hiukset on jo aika tuuheat, mutta reunoilta ja takaa vielä vähän onnettomat. Väristä on vaikea sanoa, mutta mustat ne ei ole eikä punaiset. Hiustenkasvua tarkkaan seuraillessa ripset olivat kasvaneet takaisin huomaamatta, tai ei multa kaikki ripset missään vaiheessa lähteneetkään, mutta harvenivat huomattavasti. Nyt ne ovat kuitenkin jo aika hyvin kasvaneet takaisin. Ei tietenkään samoihin pituuksiin missä nuo selviytyjäripset ovat, mutta enää ei ole sellaisia kaljuja kohtia ripsirivistössä. Kulmakarvat tipahtivat oikeastaan kokonaan, mutta ne saa helposti piirrettyä.


 Kynnet ovat nyt vähän ällöt. Docetaxeleiden jälkeen kynsiin tuli aluksi violetit raidat, joista pystyi seuraamaan hyvin kynsien kasvua, mutta nyt ne ovat muuttuneet tuollaisiksi ällöiksi ja ovat irti tuolta kynnen keskiosasta. Kipeät ne eivät kuitenkaan ole, joten tuokin on vain tuollainen pieni kosmeettinen haitta, jonka saa kynsilakalla helposti piiloon.

Siinäpä oikeastaan tämän hetkiset kuulumiset. Tämä oli taas vajaa viikko sädehoidosta, kun tänään oli sieltä vapaapäivä, mutta ettei nyt vallan sairaalaton päivä tulisi, niin kävin laitattamassa tänään taas Procren depot-pistoksen.

Kivaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti