Sädehoito 25/25

Huh huh, akuutit hoidot ovat nyt osaltani ohitse. Täytyy myöntää, että takki on aika tyhjä. Menneet hoidot ovat kyllä imeneet kaikki mehut tästä akasta ja vaatineet veronsa. Eikä taida olla sellaista tunnetta, jota en olisi jossain vaiheessa tätä matkaa tuntenut. Välillä on menty sellaista vuoristorataa, etten ole itsekään meinannut pysyä ajatusteni perässä ja vielä on edessä paljon sisäistettävääkin. Tekisi mieli huokaista helpotuksesta, mutta en taida ihan vielä uskaltaa...

Nyt ollaan taas aivan uuden asian edessä, kun minut on juuri pullautettu ulos puolen vuoden hoitoputkesta. Tähän asti aina edellisen hoidon päätyttyä on jo alettu valmistelemaan seuraavaa. Nyt seuraavaa hoitovaihdetta ei enää ole. Toki eri täsmälääkkeet jatkuvat vielä useamman vuoden, mutta ne eivät enää rajoita elämistä niin paljon. Nyt seison yhden polun päässä, jonka jouduin kulkemaan tahtomattani, mutta edessäni on useampi polku, joista voin itse valita mihin suuntaan lähden kulkemaan. Tuo vapaus voida taas valita itse on hieman hämmentävää.

Menneeltä matkalta pakkaan mukaani ainakin rohkeuden uusien asioiden edessä, elämänilon ja –arvostuksen sekä ymmärryksen, ettei mitään asiaa voi pitää itsestäänselvänä. Noita pakatessani mietin vielä millaista polkua pitkin haluan tästä jatkaa, mutta sen olen nyt ymmärtänyt, että valitsen minkä tahansa tien, omalla asenteella on ihan järkyttävän suuri merkitys. Sitä voi joko nähdä ympärillään kaiken ”paskan”, vedota aina siihen ja tyytyä kulkemaan rutinoitunutta elämää tai sit voi löytää ympäriltä asioita, jotka tekee sut just sillä hetkellä onnelliseksi välittämättä siitä kuinka pieniä tai suuria asioita ne ovat. Onnellisuus ei välttämättä ole se helpoin tie, koska se voi vaatia muuttamaan omaa tapaa ajatella ja suhtautumista asioihin, mutta se työ varmasti kannattaa tehdä.

Tää saattaa kuulostaa hieman hassulta, mutta tällä hetkellä mä olen jotenkin tosi kiitollinen mun kropalle. Nojoo, se päästi eka syövän kehittymään mun sisällä, mutta nyt hoitoputken aikana se on kestänyt kaikki hoidot niin kuin on pitänyt ja hoidot on pystytty antamaan aikataulussa maksimiannoksilla. Leikkauksesta se toipui nopeasti ja palautui lähes entiselleen. Toki leikkausalue on vielä tunnoton, mutta senkin pitäisi vuoden sisään palautua. Sytostaatit se otti hyvin vastaan alkujärkytyksen jälkeen ja matalia veriarvoja jouduin jännittämään vasta hoitojen loppuvaiheilla, mutta siltikin kaikki saatiin annettua aikataulun mukaan. Nyt veriarvot lähentelevät jo normaalia ja aiempi kuumeilukin on jäänyt pois. Sädehoidonkin se vielä kesti niin hyvin, että sekin saatiin annettua loppuun asti suunnitellussa aikataulussa. Toki onhan sädetysalueen iho aika hurjan näköinen tällä hetkellä, mutta nyt alkaa sen parantelu. Selvisin kuitenkin sädehoidosta ilman kipua, joka johtunee kyllä tuosta sädetysalueen täydestä tunnottomuudesta.

Edessä toki on vielä täsmälääkkeet sivuoireineen, mutta niiden kanssa pystyn elämään. Inhottavimmat niistä ovat ehkä kuumat aallot, mutta niitäkin olen saanut huomattavasti lievennettyä liikunnalla, joten siinä on taas yksi hyvä motivaation lähde lenkkipolulle. Myös kylmät aallot ovat tulleet tutuksi, mutta ne on onneksi paljon siedettävämmät kuin nuo kuumat, kun ne ei näy niin ulospäin. Maanantaina alkaa vielä yksi uusi lääke, Tamofen, mutta toivottavasti se ei tuo mukanaan mitään uusia oireita. Lääkäri ohjeisti ottamaan sen aina iltaisin, että lääkkeestä mahdollisesti aiheutuva pahoinvointi ym. tulisi nukkuessa, eikä niin häiritsisi päiväelämää, mutta katsotaan.

 Viikonloppuna lähden juhlimaan hoitoputken päättymistä livemusiikilla ja skumpalla, ehkä jopa oikein pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen alkaa kropan ja mielen helliminen liikunnalla ja puhtaalla ruualla. Poikkeuksena tietysti joulu, jolloin aion nauttia glögistä, pipareista, tortuista ja suklaasta ihan just sen verran kuin haluan. Pahaa oloa ei kuitenkaan vielä sytojen jälkeen ole yhtään ikävä, joten joku tolkku täytyy malttaa pitää, haha.

Pieni kiitos sädehoitohenkilökunnalle hyvästä hoidostani ♥.

Sädelääkärin tapaaminen mulla oli jo eilen. Käynti liittyi hoitojen loppumiseen, eli käytännössä oikeastaan vain keskustelua menneistä hoidoista ja kuulumisista. Huomenna palaan taas takaisin oman alueen sairaanhoitopiirin hoidettavaksi, joten lääkärin viesti oli selkeä; siitä lähdetään, että he ovat hoitaneet mua niin hyvin, ettei mun tarvitse sinne näissä merkeissä enää koskaan palata. Sopii mulle!

Ihanaa viikonloppua! Elämä on just parasta ♥. #fuckcancer