Äipän hoivissa

Taas on viikko vierähtänyt sytotiputuksesta ja onpas vain ollutkin utuinen viikko. Tällä kertaa fyysiset oireet jäivät oikeastaan kokonaan pois, joten nyt on ollut voimia tutkiskella oloa muuten. Ja hitaalla ollaan kyllä menty. Tämä "sytohitaus" onkin aivan uudenlainen tapa jumittaa... en oikein osaa selittää sitä tunnetta, mutta kokemus tämäkin. Jotenkin itse kokee, että on ihan kartalla ja mukana menossa koko ajan, mutta kuitenkin ajatukset valuvat hiukan jälkikäteen oikeasti järkeen. Kaikki tapahtuu siis reaaliaikaisesti, mutta kuitenkin viiveellä. Tosiaan tuntuu kuin ajatukset vain valuisivat kehon läpi, joko antaen käskyn toimia tai olla toimimatta. Kaikki ajatukset vähän sekaisin, lomittain eikä tietenkään edes mitenkään aikajärjestyksessä. Osa nopeasti, osa hitaammin. Kuulostaa kyllä siltä, että ehkä parempi vain olla yrittämättä selittää. Haha. Pian kuitenkin tämäkin vaihe on taas ohi ja alkaa ajatuksetkin rullamaan.

Viikonloppuna oli ystäväni polttarit eli taas kesän kivoja juttuja, joihin oma osallistumiseni olisi viimeiseen asti kysymysmerkillä. Oma suhtautumiseni asioihin on kyllä muuttunut entistä enemmän siihen suuntaan etten aio murehtia sitä mistä jään paitsi vaan nauttia nimenomaan niistä asioista, joita saan kokea. Oman jaksamiseni takia jouduin siis jäämään pois aamun ja päivän riennoista (mikä nyt varmaan on sanomattakin selvää, että harmitti), mutta pääasia, että päivän voimien keräily mahdollisti osalllistumiseni iltaan. Eli jokatapauksessa sain osallistua ja kokea, olla mukana ystävän tärkeänä päivänä. Ihan parasta! Ja mikäs sen ihanampaa kuin istua ystävien kanssa mökin sohvalla, muistella vanhoja juttuja, nauraa niille ja samassa tajuta, että olemme ihan samanlaisia edelleen, vaikka elämä onkin tarjonnut jokaiselle omanlaisen polun. Ja kyllähän sellaisessa naurun räkätyksessä yks syöpäkin unohtui! Ystävät ovat kyllä ♥.

Olen nyt reilun viikon ajan äitin hoivissa täällä kotikonnuilla (puolisollakin on siis ansaittua lomaa tästä huuruakasta). Eipä ole tarvinnut täällä paljoa arkiaskareista huolehtia; ruoka on ollut valmiina pöydässä eikä ole tarvinnut kauppareissujakaan miettiä. Matotkin ovat peseytyneet kuin itsestään. Tällä viikolla tarkoituksena on siis nauttia maalaismaisemista, kesästä (koska vihdoin lämmintä!) ja treffata mahdollisimman paljon täkäläisiä kaiffareita. Aika unelmaviikko siis tiedossa!