Sytostaatit 2/6

Tänään oli taas tiputuspäivä, joka alkoi klo 8 tutussa hoitohuoneessa. Valitsin jopa saman sängyn kuin ensimmäisellä kerralla, eli ehkä mulla on nyt oma vakipaikka syöpiksellä. Sain siis itse valita tehdäänkö tiputus sängyllä vai tuolissa ollessani. Valitsin sängyn, koska joko tiputus tai aikainen aamuherätys väsyttää sen verran, että sängyssä on mukavampi torkkua.

Vaikka olin jo aamusta aikaisin paikalla, tiputus aloitettiin vasta puoli kymmenen aikaan, koska myrkkyni ei ollut ehtinyt tulemaan syöpikselle ensimmäisessä lääke-erässä. Sama oli muuten ensimmäisellä kerralla, mutta silloin hoitaja kävi itse hakemassa mulle Herceptinin, ettei tiputuksen aloitus viivästyisi niin paljon.

Tiputus menee käytännössä siis niin, että syöpiksellä on useampi hoitohuone, jossa on useampi potilas tiputuksessa yhtäaikaa ja hoitajat ovat koko ajan paikalla. Syöpiksellä on myös yhteinen kahvitila, jossa meille potilaille on tarjolla mm. kahvia, teetä, leipää ja jukurttia, mikä on kyllä kiva, koska syöpiksellä saattaa venähtää useampi tuntikin ja yhteisessä tilassa tapaa myös muita kohtalotovereita.

Hoitohuoneessa käteni laitetaan ekana lämpöpeiton sisään, minkä on tarkoitus houkutella suonet esiin. Aluksi tiputetaan ihan keittosuolaa, jolla suoni huuhdellaan. Sitten Herceptin-tiputus, joka kestää noin tunnin. Sen jälkeen pieni tauko, jolloin tänään kävin kahvitilassa syömässä. Olin taas kahvipöydässä ainut alle keski-ikäinen, mutta syöpiksellä kyllä yleisesti näkee jonkin verran myös muitakin nuoria - oikeastaan vähän "bongailenkin" heitä odotushuoneessa ja muista hoitohuoneista.

Tauon jälkeen aloitetaan varsinainen sytotiputus, joka sekin kestää noin tunnin tai vähän yli ja lopuksi taas keittosuolahuuhtelu. Tämän päivänen reissu kesti siis yhteensä 5 tuntia aamun odotuksineen. Ensimmäisellä kerralla olin 7 tuntia, koska ensimmäisen Herceptin-tiputuksen jälkeen pitää olla vielä 6 tuntia seurannassa. Aika kuitenkin kuluu nopeasti lehtiä lukien, torkkuen ja onpa puolisonikin päässyt molemmilla kerroilla mukaan juttuseuraksi. Välittömiä oireita ei tullut tälläkään kertaa.

Syöpiksellä on myös hyvä ilmapiiri, jossa kyllä musta huumori kukkii (itse ainakin yllätyin tästä, koska jotenkin ajattelin etukäteen osastoa masentavammaksi paikaksi). Edellisellä kerralla päädyin samaan kahvipöytään syöpiksen "kuuluisien" eturauhaspapoiksikin kutsuttujen herrojen kanssa ja kikatin kuin pikkutyttö. Siellä kyllä läppä lentää! Tänään syöpiksellä olikin hiljaisempi päivä ja olin aamun ihan yksinäni hoitohuoneessa. Ehdin kuitenkin tavata lähtiessäni ekalta kerralta tutun herran ja vähän heittää läpyskääkin (tai oikeastaan vain nauroin hänen hervottomille jutuilleen).

Ensimmäisen kerran jälkeen kehaisin äidillenikin syöpiksen rentoa ilmapiiriä. Äitini tokaisikin tähän, että "se onkin varmasti sellainen paikka, jonne hakeutuvat juuri tietyn tyyppiset ihmiset!". Ööö, joo-o tavallaan?! Hetken hämmennyksen jälkeen selvisikin, että äitini oli tarkoittanut hoitohenkilökuntaa ja minä muita potilaita! Hahah! (Uskallan kirjoittaa tämän tänne, koska tiedän, että äitini osaa nauraa myös itselleen ).

Sytopäivän aamupala. Lääkkeet: 5 tbl Dexametason, 1 tbl Zofran Zyd. 8 mg, 1 tbl Paracetamol 1g ja Cetirizin 10mg (pahoinvoinnin ja allergisen reaktion estoon).

Sain myös luvan jatkaa kortisonilääkitystä pari päivää pidemmälle pikkuhiljaa annosta pienentäen edellisen kerran oireiden takia. Toivottavasti se auttaa ja edessä on vähän iisimpi viikko kuin ekan tiputuksen jälkeen.

Hiuksetkin ovat tavallaan vielä pysyneet päässä, joten sitäkään ei ole tarvinnut nyt murehtia. Pipo päässä pärjään hyvin! Päänahka on vähän kosketusarka, mutta ei kuitenkaan mitenkään kipeä (sekin voisi siis olla mahdollista). Mutta sinnitely siis jatkuu edelleen! :D