En sairastuttuani kysynyt kysymystä miksi juuri minä tai kokenut tulleeni epäreilusti elämässä kohdelluksi. Otin uuden elämäntilanteen vastaan pala kerrallaan, niin pieninä askelina, että jaksoin ne ottaa. Tai otan noita askelia edelleen. Pikkuhiljaa yritän sisäistää mitä tämä kaikki tarkoittaa ja miten tästä jatketaan tänään, huomenna.
(Näistä pohdinnoista huolimatta mulla on ollut ihan huippuviikko ja huomenna meidän koti täyttyy lemppari-ihmisistä, kun vietämme rapujuhlia ♥. Helan går tidi tittidi dittidi dii dii dii ♪♫♪ ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti