Imusuonitulehdus

Ei näköjään riitä, että joudun syöpähoitojen takia käymään säännöllisesti joko sairaalalla tai tk:ssa, vaan kroppa alkaa krapaamaan muutenkin, sillä toissaillan suunnitelmat muuttivat kipeytynyt käsi. Tuo käsi oli ollut jo reilu viikon vähän kipeä, mutta koska kyseessä oli nimenomaan leikattu puoli, ajattelin sen johtuvan vain kiristyksestä kädessä. Yritin itse venytellä ja jumpata kättä sekä napautella peukalolla poikki mahdollisia kiristyneitä kohtia (olin lukenut jostain, että näin voi tehdä), mutta painelulla sain vain käteni enemmän kipeäksi. Tai näin ainakin ajattelin, kunnes lopulta käsi kipeytyi niin etten meinannut pystyä aamulla edes pukeutumaan itsenäisesti. Ajattelin, että buranan voimalla voisin selviytyä ensi viikon lääkäriin asti, josta saisin sitten lähetteen fysioterapeutille, joka ruhjoisi käden taas pelikuntoon.

Töissä kuitenkin työkaveri aikansa seurattuaan äherrystäni kipeän käden kanssa ehdotti, että mitäpä jos soittaisin kuitenkin terveyskeskukseen, vaikka heti. Jätin ajanvaraukseen soittopyynnön, koska käsi tosiaan tuntui kipeytyvän vain koko ajan enemmän ja oli alkanut turpoamaankin. En saanut aikaa enää samalle päivälle lääkäriin, mutta ohjeistus oli soittaa heti aamulla uudestaan tai lähteä päivystykseen. Kotona illalla huomasin, että käteen oli tullut useita senttejä paksu rantu ranteesta kainaloon asti. Konsultoin vielä sairaanhoitajaäitiäni, ennen kuin päätin lähteä päivystykseen näyttämään kättä.

Melkoisen aarrekartan lääkäri piirsi käteeni. Ei meinannut vain punainen väri pysyä rajojen sisäpuolella :D

Päivystyksessä vierähtikin taas koko ilta, mutta palasin sieltä kotiin käden imusuonitulehdusdiagnoosin ja 10 päivän antibioottikuurin kanssa. Täytyy ensi viikolla tiedustella omalta syöpälääkäriltä, että oliko kyseessä vain sattuma vai pitääkö jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tuohon käteen, kun siitä tosiaan on ne imusolmukkeet poistettu toukokuussa. Mulla oli samaisen käden peukalossa pari viikkoa haava, joka ei meinannut mennä millään umpeen. Syytin siitä vain sytostaatteja, enkä muistanut yhtään, että syöpiksellä oli nimenomaan painotettu, ettei tuohon leikattuun käteen saisi tulla mitään haavoja tms., enkä mä tajunnut käyttää siinä edes laastaria, ups! Mutta kai se on positiivista, että välillä unohtaakin noita ”rajoitteita” mitä tässä nyt on viime aikoina tullut.

Tämän tekstin kirjoitin lähinnä vertaistuellisesta näkökulmasta, että tällaistakin voi tulla. En tiedä kauanko olisin vielä sinnitellyt tuon käden kanssa ellei nuo läheiset olisi puhuneet ympäri päivystykseen. Käsi on edelleen kosketusarka enkä saa sitä suoraksi, mutta kyllä se mukana kulkee. 

Välillä meinaan itsekin unohtaa, että tässä tosiaan ollaan vielä alle kolmenkymmenen. Ei riitä dosetti, vaan pitää olla hälytykset, että muistan ottaa lääkkeet ajallaan.

Tänään on taas vapaa perjantai ja pitkä viikonloppu edessä. Toki tälle päivälle olen kasannut erilaisia hommia sen verran, että eilen illalla mietin pitäisikö kuitenkin mennä töihin lepäämään, haha. Ei vaiskaan, ihania juttuja kaikki...tänään olisi tarkoitus käydä salilla testaamassa uudet lenkkarit, aloittaa keittiön tuolien maalaaminen mintunvihreiksi ♥, tehdä vauvakortti työkaverille ja pari muutakin korttia sekä lähettää yhden tapahtuman lehdistötiedotteet. Saatoin luvata myös siivota ja tehdä ruuan. Huomenna on retkiluistelupäivä ja illalla meen katsomaan keikkaa. Sunnuntaina en tee mitään, jos ei huvita. Lähes täydellinen viikonloppu siis tiedossa.

Ihanaa viikonloppua! ♥