Sytostaatit 3/6 ja 2. syöpälääkärin tapaaminen

Kuten muistelinkin, oma lääkärini oli kesälomalla ja eilinen lääkäriaika oli hänen sijaiselleen. Kävimme läpi mm. uusien sytojen sivuvaikutuksia, mitkä saan siis ensimmäisen kerran seuraavalla kerralla. Seuraavaksi saan siis kolmea eri myrkkyä peräkkäin (FEC) ja Herceptin-täsmälääke jää niiden ajaksi tauolle. Uudet sytot aiheuttavat sivuvaikutuksina enemmän pahoinvointia kuin nämä tähän asti saamani sytot (Docetaxel), mutta saan niihin myös vahvemmat pahointivointilääkkeet ja erilaisen ”suojalääkityksen”. Lääkäri kuitenkin epäili, että kroppani kestäisi hyvin myös nämä rankemmat sytot, koska olen nuori ja luuydinkin näyttäisi toimivan hyvin. Seuraava kerta kuitenkin sitten näyttää, kuinka oikeasti selviän uusista myrkyistä. Nyt vain toivon, että nämä seuraavat kolme toipumisviikkoa menisivät yhtä hyvin kuin edellisetkin viikot.

Mainitsin ohimennen lääkärille myös viime viikolla alkaneesta kunnon huononemisesta. Viime viikon maanantaina lähdin pyöräilemään ja toinen etureisi alkoi hapottamaan jo 300 metrin jälkeen! Pystyin kuitenkin jatkamaan pyöräilyä. Samoin esim. sadan metrin kävelymatkan jälkeen vointi on samanlainen kuin ennen noin kilometrin kävelyn jälkeen. Jalat väsyvät ja hengästyttää. Olen kuitenkin sinnikkäästi jatkanut arkiliikuntaa, mutta luonnollisesti lenkkeily on pitänyt jättää pois. Ajattelin ettei kuntoni kuitenkaan ole mitenkään voinut huonontua noin radikaalisti viime aikoina, joten ajattelin nopean väsyyntymisen johtuvan sytojen aiheuttamista muutoksista veriarvoissa. Lääkäri kuitenkin arvioi etteivät yhtäkkiä alkaneet oireet viittaisi veriarvoihin. Viisi viikkoa jaksoin sytojen kanssa ihan hyvin ja väsymys alkoi siis vasta nyt kuudellennella viikolla sytojen aloituksesta. Lääkäri laittoi minulle kiireellisenä lähetteen keuhkokuvaan ja samalla koko vartalon tt-kuvaan eli levinnäisyystutkimuksiin, koska syöpäni oli kuitenkin jo ehtinyt leviämään kainaloon ja myös nuori ikäni vaikutti lääkärin päätökseen. Sain ajan jo parin viikon päähän, joten nyt peukut ja varpaat pystyyn ettei levinnäisyystutkimuksista löydy syöpää! Kylläpä vaan laittoi taas vähän jännittämään uudet tutkimukset...

Sitten kauhukuvista hyviin uutisiin! Sain nyt leikkaamattomasta rinnasta löytyneestä poikkeamasta otetun biopsian tulokset ja EI SYÖPÄSOLUJA! Jeij! Ja radiologi oli kirjannut, että koepalojen otto vaikutti onnistuneelta. Toki poikkeama on edelleen tarkkailussa ja kuvataan vielä myöhemmin uudestaan, mutta nämä uutiset riittävät minulle nyt tässä vaiheessa. Poikkeama-alue on merkattu ihoni alle laitetulla pienellä metallisirulla, joten aluetta on helppo seurata myös jatkossa vaikka se jostain syystä muuten häviäisi kuvista.

Lääkäriajan jälkeen pääsin syöpiksellä hoitohuoneeseen täsmälääkkeen ja sytojen tiputukseen. Suonet olivat taas vetäytyneet omiin piiloihinsa, mutta toisella yrittämällä saatiin tippakin käteen. Ensiksi taas suonihuuhtelu, sitten Herceptin-täsmälääkkeen tiputus, huuhtelu, sytot ja lopuksi vielä huuhtelu. Siskoni oli tällä kertaa seurana syöpiksellä ja aika kyllä kuluu mukavasti, kun on juttuseuraa ja saattoi naurun pyrskähdyksemme kantautua viereiseen hoitohuoneeseen astikin. Olen kertonut siskolleni ja täällä blogissakin syöpiksen hervottamasta pappaporukasta. Viime kerralla syöpiksellä oli hiljaisempi päivä, mutta nyt kahvitilassa meitä odotti pöydän täydeltä juttutuulella olevia papparaisia. Läppä lensi, nauratti ja oli mahtavaa, että siskonikin pääsi tapaamaan nämä iloiset veijarit. Heitä myös kiinnosti mitä tällainen nuori siellä teki ja toki erotuimmekin kahvipöydässä pikkusiskoni kanssa yli keski-ikäisistä potilaista. Eilen syöpiksellä kului aikaa vain 4 tuntia vaikka aluksi oli lääkärin aikakin, joten käyntien kestokin on joka kerta lyhentynyt.

Hitaasti etenee, mutta etenee.

 Hoitajat olivat järjestäneet minulle tälle kerralle myös vertaistukitreffit toisen nuoren rintasyöpäpotilaan kanssa ja olipas vain mukava päästä jutustelemaan ”vertaisensa” kanssa. Aluksi nopea tilannekatsaus mistä päin kumpikin oli ja minkä ikäisiä, sitten luonnollisesti suoraan asiaan ja kysymyksiä puolin ja toisin. Jopa sellaisia mitä ystävänikään eivät ehkä ole uskaltaneet tai osanneetkaan kysyä. Nimien kertominenkin unohtui, kun oli niin kiire päästä vaihtamaan kokemuksia ja fiiliksiä. Tämän matkan alussa en osannut kaivata laisinkaan vertaistukea, mutta nämä treffit osuivat kyllä sopivaan saumaan! Omien läheisten seurassa koen, että omat höpötykseni liittyvät aina joko suoraan tai välillisesti syöpään, mikä on tietenkin luonnollista, koska sairaus tavallaan pyörittää kaikista iloisistakin asioista huolimatta tällä hetkellä elämääni ja se on huomioitava kaikissa tekemisissäni. Kuitenkin jatkuva syövästä höpöttely on alkanut kyllästyttämään minua, vaikka siitä onkin valtavasti apua, ja epäilen, että läheisenikin alkavat olla kyllästymäisillään syöpääni. Nyt olikin ihana päästä hyvällä omalla tunnolla höpöttämään syöpäjuttuja ja kun toinen vielä tajusi puolikkaista lauseistakin mitä tarkoitin, niin keskustelumme koostui paljon tokaisuista ”joo niinpä!”, ”mä niin tiedän!”, ”mä oon aatellu just samanlailla!”. Jaoimme myös muutamia vinkkejä toisillemme omien kokemusten perusteella. Harmi, että meillä oli vain noin tunti yhteistä aikaa ennen kuin mun tiputus loppui ja juttutuokio jäi kyllä harmillisesti kesken. Juttua olisi riittänyt kyllä pidemmäksikin aikaa, mutta sovimme, että yritämme saada sovittua vielä ainakin toisenkin tapaamisen. Uskon, että hoitajat kyllä kannattavat ajatustamme ja saamme sovittua yhdessä uuden tapaamisen.

Ensi viikolla minulla on ilmainen tunnin kuntoutusohjaajan tapaaminen. Ohjauksella on tarkoitus auttaa selviytymistä syöpään sairastumisen aiheuttamassa muuttuneessa elämäntilanteessa sekä kuntoutumisessa syöpähoitojen jälkeen. Etukäteen ainakin tuntuu kivalta päästä juttelemaan myös ammattilaisen kanssa ja hienoa, että tällainen mahdollisuus on olemassa! Ensi viikolla siis lisää siitä, millaisia ajatuksia keskustelu minussa herätti.