Tämän blogin perustaminen ei ollut minulle itsestäänselvä
päätös, koska tulevaisuus tuntuu tällä hetkellä niin avoimelta, hypyltä
tuntemattomaan. Enkä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan (niin kuin en tosin
ennenkään). Joudun sairastumiseni myötä mm. luopumaan useista ”itsestäänselvistä”
asioista ja vaikka tällä hetkellä niistä kirjoittaminen tuntuukin
luonnolliselta, en voi välttyä ajatukselta että onko asia aina näin. Sen vuoksi
olen päättänyt kirjoittaa blogini nyt ainakin toistaiseksi anonyymisti. Toki läheiseni
tietävät.
Mutta se miksi nyt päädyin tähän ratkaisuun...kirjoitan tätä
ensisijaisesti itselleni, en niinkään muistoksi, mutta selvittämään ajatuksiani,
kirjaamaan niitä ylös. Toiseksi, useat läheiseni kysyvät kuulumisiani, joten
ajattelin että täältä he voisivat seurata elämääni tällä hetkellä oman halunsa
mukaan. Monet ovat pyytäneet, että pidän
heidät ajantasalla voinnistani ja hoitojen etenemisestä, joten siinäkin
mielessä tämä tuntui luonnolliselta ratkaisulta. Toki vastailen myös jatkossa mielelläni
viesteihin ja puheluihin, eikä tämän olen tarkoitus korvata yhteydenpitoa! Ja kolmantena
asiana vielä, olen saanut itse valtavasti korvaamatonta vertaistukea muiden
nuorten rintasyöpäpotilaiden blogeista, joten myös tämä näkökulma vaikutti. Jos
tästä on jollekin sellaista hyötyä, se on vain extraa.
Tämä on siis tarina minun rintasyövästäni minun
näkökulmastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti