9.6.2016 Työpäivä

Sain leikkauksen jälkeen sairaslomaa heinäkuun alkuun asti. En oikein tiedä miksi, mutta kyllä tässä on sairasloma –käsitekin pantu uusiksi. Ensimmäisellä hoitajan tapaamisella mietittiin sairaslomaani kalenterin kanssa, mätsättiin kesälomiin ym. Hoitaja ehdotti pidempää sairaslomaa nyt alkuun, että ehtisin tehdä leikkauksen ja hoitojen välissä jotain kivaa. Siis sairaslomaa, että voisin tehdä jotain kivaa! Tähän asti sairasloma on ollut minulle se viimeinen vaihtoehto ja töissä on sinnitelty viimeiseen asti. Nyt yhtäkkiä sairasloman kestoa mietitäänkin ihan uudesta kulmasta. Ja joo-o, tiedän olevani vakavasti sairas, mutta tämä on niin hullua, kun ei ole minkänlaista sairauden tuntua! Varsinkin nyt, kun leikkauksestakin olen ehtinyt toipumaan hyvin.

Kotona olen taistellut pitkästymistä vastaan, mutta nyt sekin alkaa helpottamaan, kun taas jaksaa tehdä ja touhuta sekä pääsee näkemään kavereita ym. Alkuviikosta olimme myös pienellä kesälomareissulla Yyterissä. Tehdään siis kivoja juttuja, kun käsketään. Jotenkin vain tuntuu hullulta, että pystyn tekemään monia juttuja, mutta en töitä...tosin se johtuu osittain myös työstäni. Jotain muuta työtä ehkä vielä pystyisinkin tällä hetkellä tekemään.

Joka tapauksessa töihin pääsyn kaipuu oli niin suuri, että pyysin saada päästä töihin vähäksi aikaa. Tänään olin siis 5,5 tuntia töissä ja voi kuinka onnelliseksi tulinkaan! ♥ Tämä hullu sairaus on kyllä laittanut elämän arvot ihan mullin mallin! Nyt ymmärrän miten etuoikeutettu olen ollut, kun olen ollut työkykyinen ja saanut tehdä sitä työtä mitä olen halunnutkin. Ja että tänäkin päivänä sain sinne mennä muutamaksi tunniksi auttelemaan ”sijaistani”.